Tossa Turussa kävin. Torstaina menin ja sunnuntaina tulin. Alkuviikon kuulostelin oloani, josko se tiomilaflunssa sieltä puskee, mutta ei tullut. Torstai-iltana starttasin kovassa seurassa suunnistusvetoihin SM-viesti 200x maastoon. Joleemi vei ja myö Davidinkaa vikistii. Oli sen verran hapokasta menoa et seuraavana päivänä oli vain puolpitkä mummo. Lauantaina vedin sellasen 6km suunnistusreenin reippaasti. Sekä suunnistusvedoissa että tässä 6km reenissä teemana oli sujuva rastiltalähtö eli pitää sisällään seuraavan välin katsomisen valmiiksi tai ainakin lähtösuunnan katsominen rastille saapuessa. Vedoissa teema unohtui vähän väliä, johtuen muutenkin pienestä ylivauhdista, mutta lauantaireenissä homma rupesi toimimaan kun vauhti oli alle kisavauhdin. Se miksi tälläistä opettelen johtuu siitä, että osaan kyllä lähteä rastilta viivan suuntaisesti, mutta jos rastin vieressä on samantien jokin kierrettävä esim. mäki tai jyrkänne, niin se on aina pysähdys ja miettimään et mitäs nyt. Mutta seuraavassa kisa-analyysi Siljarasteilta:
Niinkuin voi hyvin huomata, että kisa ei lähtenyt kovinkaan hyvin käyntiin. Heti ensimmäinen piste, minkä luin kartalta, samaistin sen ja kun vielä vaaleanvihreä alue näytti aivan aukolta niin pummi oli valmis. Ilmeisesti monet muutkin olivat sortuneet samanlaiseen, mutta meikäläisellä meni sen verran pasmat sekasin et en tajunnu hetkeen yhtään missä olin. Kirosin vain sitä kun ei kompassia tullu katottua(pisteet oli niin selkeet, ettei tarvinu). Tein siis perinteiset ja säntäilin ensin vähän ennenkö laitoin homman seis ja selvitin mistä pummi oli saanut alkunsa. Ihmetyttää kyllä hieman, että väliaikojen perusteella hävisin nopeimmalle vain 53sek.
Kakkoselle painelin sit kiireissäni, mutta onneks seuraavat pari lippua oli selkeitä niin sai homman raiteilleen. 2-3 välillä lueskelin pitkän 4-5välin reitinvalintani valmiiksi. Pitkällä välillä oli pientä haparointia kun tienjälkeistä ajouraa ei löytynytkään, joten oli paineltava vihreässä vain suunnalla. Takkiin tuli 30sek nopeimmalle ja osa siitä tuli varmasti jo alussa kun lähtösuunta ajouralle oli huono(todellisuudessa tulin varmaan viivan oikealle puolelle tullessani ajouralle) ja sit loput tossulla. Välit 5-6-7-8-9-10-11-12 sujui suhteellisen sujuvasti, joten eipä niistä jaksa jorista, hieno kallioalue oli kuitenkin. Välin 12-13 olis voinnu vetää heti alkuun vihreästä läpi ja lähellä viivaa. Oma reittini oli alussa todella hidas ja meinasin erehtyä sukeltamaan väärästä kohtaa tiheikköönkin, mutta kompassi pelasti. käkeen tuli tuolla välillä 23sek. Loppu oli rastilta 14 eteenpäin vauhdikasta ja se tuotti pienet koukut rasteille 15 ja 16.
Mietitääs nyt sitten sitä, että toteutinko tätä uutta opettelemaani asiaa kisassa. Kisan aikana teemani ei tullut mieleen vaan sitä tapahtui jo automaationa. Joka rastilla/rastille sitä ei tapahtunut, mutta jo suurimmalla osalla. Kai täst pystyy viel kehittyy suunnistustaidollisestikin. Kisa meni siihen nähden suhteellisen hyvin et tavote oli päästä pois ennekö kuolleeks julistetaa.
Tulokset
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Äijä ottikin sitten seuraavan viiden vuoden pummit yhteen kisaan.
VastaaPoista