10Mila

Jou! Viikonloppuna juostiin Etelä-Ruotsin Perstorpissa vuotuinen Tiomila. Ehjän harjoitustalven jälkeen sain kun sainkin paikan ykkösjoukkueeseen. Tunku joukkueeseen oli todella kova ja pudonneet kaverit olisivat olleet vähintään yhtä laadukkaita joukkueeseen. Juoksin viestissä viidennen osuuden (7km), mikä on juuri pitkänyön jälkeinen osuus, joten jo ennakkoon oli odotettavissa, että sille osuudelle lähtee paljon joukkueita samaan aikaan tai sitten ollaan kaukana kärjestä. Niinhän siinä kävi, että 14 joukkuetta tuli pitkältä yöltä 30sek sisään. Viestistä irtosi urani ja koko seuran paras tiomilasijoitus, joten tyytyväinen se on oltava! Toinen sija jäi harmittavan lähelle, mutta loppuosuuksilla homma on niin pienestä kiinni. Voittoon olisi vaadittu täydellisyyttä jokaiselta kaverilta. Jälkeenpäin jäi vähän ihmetyttämään hajontojen ajallisesti suuret erot. Oma osuuteni oli hajotettu osuuden 3 kanssa. 3 osuudella meidän mies juoksi kaikkein lyhyimmän ja meikäläinen juoksi kaikkein pisimmän (yli 400m pidempi kuin lyhyin). Todella iso ero hajonnassa ajetellen sitä, että pitkäyö on erittäin ratkaiseva osuus viestin kannalta. Omalla osuudellani KOK ja SNO karkasi vajaa 2min lyhyemmän hajonnan turvin. pelkkä lopun hajonta oli yli minuutin nopeampi. Sinne se KOK sit karkasikin ja kiinni ei enää otettu. Meinasin tässä käydä läpi koko oman osuuteni väli väliltä. Katsotaan löytyykö sieltä yhtään virhettä;)

K-48
Kartan saatuani käteen oli vauhti laitettava fortissimoon, jotta pysyis edellämenevän perässä. Koko K-viitoitus oli aikamoinen shokki kropalle, sen verran joutu patsastelemaan puomin läheisyydessä, että paras lämpö oli kadonnut. Maastoon siirryttäessä vauhti hiljeni heti ja sain suunnistuksen hyvin käyntiin. Huokasin jo heti K-pisteen ohittaessa et onneks on helppo ykkönen ja olikin, erittäin.


48-113
Ykkösen jälkeen heti tielle ja vauhti taas fortissimoon. Ei tuntunu hyvältä mut mukana pysyi kyllä. Väli meni suunnitelman mukaisesti isolta ajouralta vaan suunnalla kohti rastia ja katsoi, että ohittaa laakeaa mäkeä vasemmalta puolelta. Kiviaidan jälkeen kuviorajan kulma haltuun ja loppu suunnalla.


113-112
Tää oli ehdottomasti osuuden jännittävin väli. Osa letkasta säntäsi heti oikealle, yksi mies lähti vasemmalle polkukiertoon. Ajattelin, että vaalean vihreä ei ole liian pahaa juosta ja sitä ympäröi sopivasti kiviaidat, joten suunnalla keltaisen kulmasta kohti toista kiviaitaa ja sitä pitkin rastille. Tiheikkö oli kuitenkin sen verran huonoa, että ajatukset kiiri pääkoppaan et pitikö lähtee sooloilee. Tiheiköstä pois pästyäni näin kaikki samat joukkueet, leimasin ehkä 7sek ekan perään.


112-101
Tällä välillä juostiin letkan pienet erot kiinni ja näin ekan kerran myös KR:n Asikaisen. Tiedossa oli et samaa latua mies tulee menemään, joten on ainakin hyvä pitää silmällä. Lyhyt hajonta meni 102-73-101, joten osa letkasta poikkesi välissä ottamaan yhden lipun. Rastilla 101 leimasin ensimmäisenä.


101-132
Lyhyt väli, ei mitää ihmeitä. Oli sitä Rontin mainitsemaa selkeää. Leimasin vielä tällä rastilla ensimmäisenä.


132-133-130
Välit ei pitäny sisällään mitään ihmeellistä. Södikan äijäl oli vissii kulkupäivä kun säntäili välil letkan keulille mut siihen se säntäily jäi ku keulaan pääs. Tässä oli mielenkiintoinen hajonta, Linnen ja Lidingön äijil oli 132-134-105. Elikkäs meillä oli tähän väliin rasti enemmän vähän pitemmän kaavan mukaan.


130-105-106-107
Tätä väliä olimme katselleet jo päivällä kun naiset juoksivat sitä ja naiset tais mun mielestä vetää välin jopa vasemmalta kiertäen, liekö suo sitten näyttänyt epämielyttävältä, mutta meitin letka säntäs siitä läpi. Suo oli hyvää juosta ja varmisteli vaan että vetää suunnan kanssa ja mielummin korjailee vasemmalle isoon ojaan tukeutuen. Taidettiin Asikaisen kanssa vaihtaa jopa muutama sana tällä välillä, mutta koodeista ei joo tarvinu jutella mitään. TV-rastille letka saapui 30sek Lidingön peräs mut Linnen äijä oli ryssiny lyhyemmän hajonnan ja tuli samaan aikaan meidän kanssa.


107-55
viimeinen väli, jossa oli näköyhteys Kristiansandiin ja södikkaan. Suunnalla vetelin ja odottelin kiviaitaa ja vinoviivotettua aluetta. Siitä iso kumpare haltuun ennen tiheikköön sukeltamista. Tiheiköstä ulos ja suunnalla pienen aukean reunasta rastille. Södikka ja KOK oli ennen tiheikköä suunnannut hieman oikealle omalle hajonnalleen. Koirilla olikin todella ruma sisärata 143-147-53, yli minuutin nopeampi. Tämmöset hajonnat pitäis vetää ristiin.


55-144-53
Rastilta ajouralle, josta ennen mutkaa tiheikköön ja rastille. Seuraavan välin räpelsin kartan kanssa kun ei meinanu muistaa koodeja yhtä enempää ei sitten millään. Väli oli jälleen kerran simppeliä sorttia. Rinteen ja suon reunaa rastille.


53-126
Letka hajosi hieman levälleen tällä välillä. Itse pitelin kiviaitaa näkyvissä oikealla ja kumpareen nähtyäni suuntasin tiheikön reunaan. sieltähän se sit tuli vastaan.


126-145
Ylämäkeen lyötiin ihan hyvin. Ainakin kunnon hapot tuli kylään.


145-127-200-M
loput oli nähty naisten viestis jo ja urat oli valmiina. Säästyin krampeiltakin.





Perusvarma juoksu mitään liikoja yrittämättä. Jälkeenpäin aina miettii et olinko kuitenkin liian ujo, mutta en ainakaan ruvennu ryssimään ja eiköhän se o viestisuunnistuksessa toimiva taktiikka tuossa vaiheessa viestiä.

Joillakin on näitä usempi ja vielä paremmista sijoista, mutta tämä on meikäläisen ensimmäinen ja olen HELVETIN ylpeä siitä!