Kausi alkoi varkain

Edellisestä päivityksestä onkin vierähtänyt tovi. Kausi alkoi todellakin varkain jo Maaliskuun puolella. Ei askeltakaan sulalla talven aikana, lento Tanskaan ja ensimmäiset askeleet sulaan metsään tapahtui samana päivänä Spring Cupin yöviestin avausosuuden merkeissä. Avausosuus ei ole mikää meikäläisen mieliosuus, vaikka aina niistä on kohtalaisesti kuitenkin suoriutunu. Kai siinä pelottaa se hurja alkuvauhti ja niin kävi nytkin, runkonopeus oli saavutettu ekan 10m aikana. Pyristelin sen minkä kerkesin ja koitin vain poimia omat lippuni. Kaima Liukkonen paineli ryksän musta-kelta-valkoisessa heittämällä ohi. Oli varmaan ollu jossain lämpimässä virittelemässä kun sellasta vauhtia meni. Noh, ei se kuitenkaa vaihtoo mua ennen kerenny:) Radassa ei kummemmin ole mitään spekuloimista. Tulokset

Alempi kartta on SpringCupin päiväviestistä, mikä oli suhteellisen kuivaa suunnistusta lukuunottamatta hyviä rantatiheikön pisteitä, missä ilmeisesti oli tullut jonkin verra virheitä. Kisa oli luonteeltaan samanlainen kuin yöviestikin. Vauhti tapissa muuten paitsi tiheikköön napsu pois. Tuomisina kisasta oli uran paras sijoitus SpringCupin viestissä 10. (olihan tämä jo kuitenkin toinen kerta, kun olin kyseisessä tapahtumassa). Omalla osuudella sain hyviä päänahkoja mm. Muukkenstainin, oppiipahan olemaan. Tulokset

Viestin jälkeen suuntasimme pariksi päiväksi eteläruotsiin Perstorpin tuntumaan harjoittelemaan Milaa varten.Yö-yhteislähdössä murjasin Terpan hylsyn turvin ronssin kylkeen heiti Jaipin ja SP:n jälkeen, reeni oli todella hieno kun 12 seuran miestä työstää letkassa menemään ja YÖLLÄ. Seurahenki suorastaan kukoistaa, sen sai tuntea Ronttikin kun hän sai kuulla seuraavat sanat seurakaverin suusta, "miten kukaa voi olla noin paska, et sil menee yli 30min tohon rataan". Kysehän oli rontsan pieni epäonnistuminen yöviestissä, minkä hän paikkasi hienolla aloituksella päiväviestissä. Niin että, jos Terässä halaillaan niin meillä näin! Leiri antoi jonkun verran dataa sikäläisistä maastoista ja luulempa, että miila tulee ratkeamaan suunnistuksella. Aina puhutaa kuinka nopeeta, mut aina siel on pummattukin!

Leirin jälkee otin viiden päivän pienen flunssan ja Raseborg jäi väliin, mutta kevätyössä oltii taas puomilla ja sieltähän tuli niinikään uran paras kevätyön sija. Kepsireitti löytyy sieltä variksen ohjelmasta, jos joku huolii sitä kujuilla. Oma osuus olisi voinnu paremminkin mennä, pientä koukeroa tuli, mutta toiseksiviimeiselle tein sitten perinteiset. Väärälle hajonnalle, kun yrittää juosta lamppuja kiinni. Pystyin hyvin suunnistamaan letkassa niin kauan kunnes pohkeisiin alkoi tulla kramppeja. Alko olla paikoitellen vaikeaa, harvennetut alueet oli kramppipohkeilla vaikeaa työstettävää ja parilla viimeisellä välillä tulikin se pieni ero, mitä yritin tokavikalle juosta kiinni. Loppusuoralla pohkeet löi täydelliseen kramppiin(molemmat) ja sen työstäminen oli erittäin kivuliasta. Onneksi pääsi haastatteluun niin pääsi kertomaan, minkätakia loppusuora näytti siltä miltä se näytti. Pajunen pläjäytti haastattelussa, et jättäyty tarkoituksella ennen viimeisiä rasteja letkasta ottamaan oman hajonnan. Kerkesin koukata 35-45sek ja oltiin samaan aikaan tokavikal. Mietin vaan mitähän järkiä on yrittää päästää ankkuri metsään vähän muiden perään. Sanoisin et paskapuhetta oli ja hapot siellä ja krampit täällä.