Jukola on siis ovella. Kolmisen viikkoa sitten sairastelin viikon flunssan ja tällä kertaa otin sairasteluviikon lähestulkoon levon kannalta, näin se tauti jäi siihen viikkoon. Luura niinku Luumäen Rasti järkkäs viimeselle toukokuun päivälle kansalliset. Siel oli taudin jälkeen taktiikkana lähteä rauhallisesti matkaan ja tunnustella menoa, josko se siitä parantuisi. Onnistuin hyvin alun taktiikassani, mutta sippasin jo siihen vauhtiin 2,5km jälkee. Sitkoilin kävellen ja hölkäten ja minuutin juomarastitauolla 30 asteen helteessä kuitenkin maaliin. Kisan voittoon suunnisti Vehkalahden ohut mies PhämPhäm, joka näinollen tippui jukolan ykköseen. Sori! Tulokset Karttaa siihinniin:
Kesäkuu on tosiasia. Sen kertoo viimeistään se kun tulet töistä himaan niin Jole istuu portailla varttumassa ja kyselee et mitähän sit pitäs tänää tehä. Seuraavana viikonloppuna säästelin Jukolaa varten ja juoksin ankkurirastien keskarin PM-normaalin sijaan. Kisapaikalle saapuessani oli vähä sellanen viilis et, missäs pirus ne ankkurirastit oikein on kun ympärillä vilisteli kaikenmaailman maajoukkioita. Metsässäkin oli varmaan vain pelkkiä sörsöitä. PM-kisojen päättyessä kaikki me ns. paskat jäimme ankkuroimaan ja tulihan siinä jutusteltua et jos paskoille järkättäis omat arvokisat. Lämpimiksee tulee jauhettua välillä uskomatonta sontaa. No mites ne ankkuriruteemit? no ootas ku mie kerron: Siin on kartta ja ei kulkenu ja hävisin ainaki 75v Haikoselle. Tulokset
Jukoviikko on tosiasia. Sen tietää viimeistään silloin kun yhtäkkiä rupeaa kulkemaan. Näin ainakin uskottelen itselleni ja pakkohan se on, koska Jukos pitää kulkea. Karsinta oli VeVen kakkoseen jälleen äärimmäisen kovaa. Molemmat juustot ja em. Luumäen sankari pudotettiin managerin rohkealla linjalla suoraan ykköseen. Kakkosjoukkueen porukalle tuli myös jyrkkä kielto osallistua PM karkeloihin, jotta Jukossa olisi vireessä. Ykköseen pudotetut miehet Luumaisteria lukuunottamatta tampuroivat niissä karkeloissa. Ei se ykkönenkään huono ole, parhaan ykkösjoukkueen titteli on myös ihan hyvä saavutus. Jukosta on liikkunut huhuja hurjasta vauhdista ja helpoista radoista. Niinhän se menee, laputat vaan täysillä koko ajan eikä karttaa tarvitse katsoa. Vähän liioiteltua tuo edellinen, mutta on niitä taas saanut kuunnella. Paskapuhettahan se on. Kyllä se suunnistukseen ratkeaa kuitenkin!
Jukotiistaina kävin hiomassa timanttia jo legendaarisessa pahanlammen maastossa. Kamatimppa oli loihtinut kohtalaisen hyvät radat yhteislähtökuntoomeihin. Viivalle uskaltautui Taussien lisäksi myös Gröppa (takavuosien takuuvarma jukoalottaja), joka alottaa Mikkelissä. Hiljaa lähdettiin, mutta kaikki, viimein kolmos välillä Jukekin tippui kyydistäni. Olen huippukunnossa! Olen suvereeni! Kuntoomikarttaa ja Tuloksia
Tänään on Jukotorstai ja huomena on edessä siirtyminen Mikkeliin. Eiköhän se kisafiilis ja jännitys rupea sieltä hiipimään. Tänää kävin vetelemäs fiilistelyvetoja Pyhtään mittavilla kankailla. 
Jukolan jälkeen tavoitteet on vähäksi aikaa hieman toisaammalla. Juhannuksen otan rauhallisesti, mutta kuitenkin perinteiseen suomalaiseen tapaan. Heinäkuussa olen aktiivisesti vaimonhakureissuilla, meinasin kierrellä tansseissa ja hengailla ihan vakiona puku päällä. No niin kello lähestyy kohta Jukoperjantain puolta joten lopetan tämän sadun parilla raikkaalla kuvalla. Seuraavat kuvat myös kertovat sen, miksei Luumäen kisoissa oikein kulkenu. ehkä.
