Moi

Kevätyössä räpellyksellä kakkos sija.

Tauti tuli... Muuten kuuluu hyvää!

Tanko nousee mut tanssi tökkii

Tervehdys fanit! Uudet Matsuumi-paidat ovat juuri lähteneet painatukseen, joten malttakaa vielä viikko niin ne ovat teidän ulottuvilla.

Kausi oli pitkä ja päällimäiseksi jäi mieleen Jukon onneton suoritus eli rinkupin hyvä vire ei sinne saakka kantanut. Yllätyshän tuo ei ole, että juuri rinkupin kulku ei kesälle riitä. Elikkäs rinkupin ja jukon välissä on tehty jotain väärin. Tai sitten jo ennen kuppia. Itse en kykene moiseen ongelman ratkaisuun, joten palkkasin siihen huippuanalyytikon suoraan suometuruust. Nimiä en julkista ennenkö tuloksia tulee. Joensuu kutsui, kutsui niin kovin ja niin pitkään notta se espii vaihto. Toivon miehelle ennenkaikkea henkilökohtaista menestystä. Tässä just sovittelen ittelleni vähän isompia saappaita.

5kk työrupeama Ruotsinpyhtäällä päättyi lokakuun lopussa ja muutto lahteen oli taas tosiasia. Viimeinen kouluvuosi starttas eli keväällä valmistun trukkikuskiksi. Näyttäis noi työmarkkinat pikkusen kehnolta. Alotin myös uuden harjoituskauden kuukauden punttijaksolla. Siitä sitten juoksentelemaan pikkuhiljaa enemmän ja pikkuhiljaa kovempaa. huippuanalyytikon sanoin musta ei ratajuoksijaa tuu joten pysytään sieltä poissa. Tavoite on yhtä selvä kuin esikuvani Mika Myllylä, Tason nosto. Jaahas, tää juttu on taas yhtä kuiva ku kurkku sunnuntai aamuisin.

Pelaan muuten just 18k Night Rehabia. ei kuje. Ku Kelaakaan ei pysty huijata niin pakko sitä hilloa on jostai saada. Tähän juttuun nyt en saanu mitään karttoja analysoitavaksi kun olen täällä Pyhtään helmessä ilman skanneriani, mutta myöhemmin sitten(puolen vuoden päästä). Voisin mä tähän loppuun laittaa punttireenin minkä kävin tänää ähkimäs ja puhkumas:

Päkiälle nousu ( tanko kiskoilla)
20toistoa/65kg 15/85 10/105 5/115

Kyljet käsipainoilla
en muista painoa mut 3x30 toistoa puoleesa

Yhden jalan kyykyt (vapaa jalka penkin päällä)
20/65 15/75 10/85 5/95

Vattat(vattapenkissä)
30/10 30sek kiertoja/10 20/15

Takareittä(jalka penkin reunalle ja siint sit nostoja makuulta)
3x15toistoa per koipi

Lonkankoukistajat(nostotalja taljaan kiinni ja eiku koukistelemaan)
Painoi en muista mut sarjat 20,15,10 per jalka

Selkämuskelit(penkissä)
15/5 15/5 15/10

Hauista en täl kertaa tehny.

Hyvää syssyä!

Rakastuin, rupes kulkee

Kesä meni ja vauhdilla menikin. Olen jälleen palannut suunnistuksen pariin jopa hyvässä kunnossakin. Vkl tulee näyttämään kuinka hyvä se kunto on kun starttaan SM-pitkälle. Mutta ensin on hyvä puida kesän tapahtumia, ja miettiä voisiko hyvä kulku johtua esim. juuri näistä.

Jukolan masentavan suorituksen jälkeen olikin hyvä heittää vapaalle ja keskittyä edellisessä jutussa mainittuihin asioihin. Edessä oli kauan odotettu juhannus ja terassinrakennustalkoot. Talkoot sujuikin aikalailla standardin mukaisesti ja palasin himaan hieman kemikaalipäivettyneenä, mutta kesä oli vasta alussaan. Seuraava kuukausi oli todella hektinen, kaverille polttareita ja häitä jne. "Maailman paras äijä" on luonnollisesti myös kaverinsa bestman, repikää siint. tottakai mä nyt töissäkin käyn vielä siinä sivussa. Näinä aikoina se onkin ihan hieno asia, että töitä on. Reeniä kertyi viikottain n. 4h ja motivaatiota ei meinannu löytyä millään. Viikonloput kului erilaisissa riennoissa ja maanantaina sit töihin. nukuin avg n.6h unia jussin jälkeen, joten odottelin hieman jo tautiakin, mutta ei tullut.

Edellisessä jutussa mainitsin vaimonhakuaikeistani. Ajattelin tässä hieman raportoida kuinka kävi. Lähdin liikeelle kahdella täysin eri pukeutumistaktiikalla:

Kaivoin varastosta vanhan kyssätakin, koska mieleeni juolahti tapaus, jossa erään Tinskin pikkuveli käveli kyssätakki päällä daamit molemmissa kainaloissa. Voin kertoa, että ei pettänyt kyssätakki tälläkään kertaa! Jalat vietiin alta ennenkö kerkesin ensimmäisiinkään tanssiaisiin. Tätä voi sinkkumiehet kokeilla, mutta en takaa, että toimii kaikilla. Eli yhteenvetona jukon jälkeen asetetuista tavoitteista voidaan todeta, että tavoitteisiin päästiin:)

Motiveissöni löytyi pikkuhiljaa elokuun alkupuolella. Aloitin kahden viikon punttikuurilla ja perään blokki ja huomena sen näkee kuinka on tehonnut. Viime vkl antoi jo hieman lupauksia paremmasta kulkupolitiikasta, joten toivotaan, että paranee vielä. Viime lauantaina juostiin vuotuinen Husgvarnan keskari, johon starttas n. 80 ukkoo. Aivan hapoilla koko ajan, ja suunnistus näinollen perässä jatkuvasti. Sain kuitenkin kattilan. Tulokset

Seuraavana päivänä tarttasin Mäntäsälän keskarille artta-sarjaan. Tossu tuntui jo hieman paremmalta, mutta liikaa samaa ongelmaa kuin edellisen päivän skabassa. Pitkän välin suolla tarpominen ei kannattanut, 30sek pataan. Sain kuitenkin jonku repun. Tulokset

kattellaa syssymmällä...

Hämärään hämärän rajamaille

Muutamia viikkoja on kulunut edellisestä päivityksestä ja sain myöskin kuulla siintä. Etsiessäni PM-kisoissa Ankkurirasteja, ihmiset toisensa jälkeen kyselivät blogini perään. Henkilöt olivat lähestulkoon kaikki naispuolisia. Mutta niinhän se sanonta kuuluu, että "hyvää kannattaa odottaa" niin päätin säästellä päivitystä torstai-iltaan, jotta se perjantaipäivä sujuisi vähän nopeammin siellä työpaikoilla.

Jukola on siis ovella. Kolmisen viikkoa sitten sairastelin viikon flunssan ja tällä kertaa otin sairasteluviikon lähestulkoon levon kannalta, näin se tauti jäi siihen viikkoon. Luura niinku Luumäen Rasti järkkäs viimeselle toukokuun päivälle kansalliset. Siel oli taudin jälkeen taktiikkana lähteä rauhallisesti matkaan ja tunnustella menoa, josko se siitä parantuisi. Onnistuin hyvin alun taktiikassani, mutta sippasin jo siihen vauhtiin 2,5km jälkee. Sitkoilin kävellen ja hölkäten ja minuutin juomarastitauolla 30 asteen helteessä kuitenkin maaliin. Kisan voittoon suunnisti Vehkalahden ohut mies PhämPhäm, joka näinollen tippui jukolan ykköseen. Sori! Tulokset Karttaa siihinniin:

Kesäkuu on tosiasia. Sen kertoo viimeistään se kun tulet töistä himaan niin Jole istuu portailla varttumassa ja kyselee et mitähän sit pitäs tänää tehä. Seuraavana viikonloppuna säästelin Jukolaa varten ja juoksin ankkurirastien keskarin PM-normaalin sijaan. Kisapaikalle saapuessani oli vähä sellanen viilis et, missäs pirus ne ankkurirastit oikein on kun ympärillä vilisteli kaikenmaailman maajoukkioita. Metsässäkin oli varmaan vain pelkkiä sörsöitä. PM-kisojen päättyessä kaikki me ns. paskat jäimme ankkuroimaan ja tulihan siinä jutusteltua et jos paskoille järkättäis omat arvokisat. Lämpimiksee tulee jauhettua välillä uskomatonta sontaa. No mites ne ankkuriruteemit? no ootas ku mie kerron: Siin on kartta ja ei kulkenu ja hävisin ainaki 75v Haikoselle. Tulokset

Jukoviikko on tosiasia. Sen tietää viimeistään silloin kun yhtäkkiä rupeaa kulkemaan. Näin ainakin uskottelen itselleni ja pakkohan se on, koska Jukos pitää kulkea. Karsinta oli VeVen kakkoseen jälleen äärimmäisen kovaa. Molemmat juustot ja em. Luumäen sankari pudotettiin managerin rohkealla linjalla suoraan ykköseen. Kakkosjoukkueen porukalle tuli myös jyrkkä kielto osallistua PM karkeloihin, jotta Jukossa olisi vireessä. Ykköseen pudotetut miehet Luumaisteria lukuunottamatta tampuroivat niissä karkeloissa. Ei se ykkönenkään huono ole, parhaan ykkösjoukkueen titteli on myös ihan hyvä saavutus. Jukosta on liikkunut huhuja hurjasta vauhdista ja helpoista radoista. Niinhän se menee, laputat vaan täysillä koko ajan eikä karttaa tarvitse katsoa. Vähän liioiteltua tuo edellinen, mutta on niitä taas saanut kuunnella. Paskapuhettahan se on. Kyllä se suunnistukseen ratkeaa kuitenkin!

Jukotiistaina kävin hiomassa timanttia jo legendaarisessa pahanlammen maastossa. Kamatimppa oli loihtinut kohtalaisen hyvät radat yhteislähtökuntoomeihin. Viivalle uskaltautui Taussien lisäksi myös Gröppa (takavuosien takuuvarma jukoalottaja), joka alottaa Mikkelissä. Hiljaa lähdettiin, mutta kaikki, viimein kolmos välillä Jukekin tippui kyydistäni. Olen huippukunnossa! Olen suvereeni! Kuntoomikarttaa ja Tuloksia

Tänään on Jukotorstai ja huomena on edessä siirtyminen Mikkeliin. Eiköhän se kisafiilis ja jännitys rupea sieltä hiipimään. Tänää kävin vetelemäs fiilistelyvetoja Pyhtään mittavilla kankailla.

Jukolan jälkeen tavoitteet on vähäksi aikaa hieman toisaammalla. Juhannuksen otan rauhallisesti, mutta kuitenkin perinteiseen suomalaiseen tapaan. Heinäkuussa olen aktiivisesti vaimonhakureissuilla, meinasin kierrellä tansseissa ja hengailla ihan vakiona puku päällä. No niin kello lähestyy kohta Jukoperjantain puolta joten lopetan tämän sadun parilla raikkaalla kuvalla. Seuraavat kuvat myös kertovat sen, miksei Luumäen kisoissa oikein kulkenu. ehkä.

Puolivaloilla keskimatkaa

Viimeviikko päättyi Rastivarsojen järjestämään keskariin Hennassa. Ennen kisaa edelliset 3 päivää oli tosi väsynyttä. Lauantaina joutu vetämään paritkin päikkärit kun ei silmät meinan pysyy auki. Tämän siitä saa kun skippaa kaikki vappupirskeet ja koittaa vetää hyvää reeniviikkoa. Tossulla liikuttuja tunteja viikolle tuli reilut 10 sis. 3 kovaa(ke mäki, pe s-vedot, su kisa). Mäkireeni antoi loppuviikoksi hyvät PK-jalat, mutta kovaa juokseminen niillä oli lähes mahdotonta.

Kisassa ensimmäinen kilometri lupaili jo piristystä tilanteeseen, mutta sitten ne otsalohkon tasolle yltävät hapot kiirivät kroppaan ja paluuta ei enää ollu. loput 5km teki mieli keskeyttää, oli se semmosta laahustamista. Rasteja en kisassa pummannut, mutta ainakin 8-9 väli olisi pitänyt vetää pellon kautta(tuli minuutti pataa sil välil). Happojaloille 2 turhaa penkkaa. Tuli sit hävittyä Wennu Juckmanille ja sekös syö miestä, taas. Tulokset

Jukoo ajatellen ollaa hyväs aikataulus. Ei ainakaa kuntohuippu o päässy yllättää liian aikaisin:)

"Älä ota tot koiran ilmettä taas. Takasin nukkumaa!"

Pidennetty viikonloppu

Tossa Turussa kävin. Torstaina menin ja sunnuntaina tulin. Alkuviikon kuulostelin oloani, josko se tiomilaflunssa sieltä puskee, mutta ei tullut. Torstai-iltana starttasin kovassa seurassa suunnistusvetoihin SM-viesti 200x maastoon. Joleemi vei ja myö Davidinkaa vikistii. Oli sen verran hapokasta menoa et seuraavana päivänä oli vain puolpitkä mummo. Lauantaina vedin sellasen 6km suunnistusreenin reippaasti. Sekä suunnistusvedoissa että tässä 6km reenissä teemana oli sujuva rastiltalähtö eli pitää sisällään seuraavan välin katsomisen valmiiksi tai ainakin lähtösuunnan katsominen rastille saapuessa. Vedoissa teema unohtui vähän väliä, johtuen muutenkin pienestä ylivauhdista, mutta lauantaireenissä homma rupesi toimimaan kun vauhti oli alle kisavauhdin. Se miksi tälläistä opettelen johtuu siitä, että osaan kyllä lähteä rastilta viivan suuntaisesti, mutta jos rastin vieressä on samantien jokin kierrettävä esim. mäki tai jyrkänne, niin se on aina pysähdys ja miettimään et mitäs nyt. Mutta seuraavassa kisa-analyysi Siljarasteilta:

Niinkuin voi hyvin huomata, että kisa ei lähtenyt kovinkaan hyvin käyntiin. Heti ensimmäinen piste, minkä luin kartalta, samaistin sen ja kun vielä vaaleanvihreä alue näytti aivan aukolta niin pummi oli valmis. Ilmeisesti monet muutkin olivat sortuneet samanlaiseen, mutta meikäläisellä meni sen verran pasmat sekasin et en tajunnu hetkeen yhtään missä olin. Kirosin vain sitä kun ei kompassia tullu katottua(pisteet oli niin selkeet, ettei tarvinu). Tein siis perinteiset ja säntäilin ensin vähän ennenkö laitoin homman seis ja selvitin mistä pummi oli saanut alkunsa. Ihmetyttää kyllä hieman, että väliaikojen perusteella hävisin nopeimmalle vain 53sek.
Kakkoselle painelin sit kiireissäni, mutta onneks seuraavat pari lippua oli selkeitä niin sai homman raiteilleen. 2-3 välillä lueskelin pitkän 4-5välin reitinvalintani valmiiksi. Pitkällä välillä oli pientä haparointia kun tienjälkeistä ajouraa ei löytynytkään, joten oli paineltava vihreässä vain suunnalla. Takkiin tuli 30sek nopeimmalle ja osa siitä tuli varmasti jo alussa kun lähtösuunta ajouralle oli huono(todellisuudessa tulin varmaan viivan oikealle puolelle tullessani ajouralle) ja sit loput tossulla. Välit 5-6-7-8-9-10-11-12 sujui suhteellisen sujuvasti, joten eipä niistä jaksa jorista, hieno kallioalue oli kuitenkin. Välin 12-13 olis voinnu vetää heti alkuun vihreästä läpi ja lähellä viivaa. Oma reittini oli alussa todella hidas ja meinasin erehtyä sukeltamaan väärästä kohtaa tiheikköönkin, mutta kompassi pelasti. käkeen tuli tuolla välillä 23sek. Loppu oli rastilta 14 eteenpäin vauhdikasta ja se tuotti pienet koukut rasteille 15 ja 16.

Mietitääs nyt sitten sitä, että toteutinko tätä uutta opettelemaani asiaa kisassa. Kisan aikana teemani ei tullut mieleen vaan sitä tapahtui jo automaationa. Joka rastilla/rastille sitä ei tapahtunut, mutta jo suurimmalla osalla. Kai täst pystyy viel kehittyy suunnistustaidollisestikin. Kisa meni siihen nähden suhteellisen hyvin et tavote oli päästä pois ennekö kuolleeks julistetaa.
Tulokset

10Mila

Jou! Viikonloppuna juostiin Etelä-Ruotsin Perstorpissa vuotuinen Tiomila. Ehjän harjoitustalven jälkeen sain kun sainkin paikan ykkösjoukkueeseen. Tunku joukkueeseen oli todella kova ja pudonneet kaverit olisivat olleet vähintään yhtä laadukkaita joukkueeseen. Juoksin viestissä viidennen osuuden (7km), mikä on juuri pitkänyön jälkeinen osuus, joten jo ennakkoon oli odotettavissa, että sille osuudelle lähtee paljon joukkueita samaan aikaan tai sitten ollaan kaukana kärjestä. Niinhän siinä kävi, että 14 joukkuetta tuli pitkältä yöltä 30sek sisään. Viestistä irtosi urani ja koko seuran paras tiomilasijoitus, joten tyytyväinen se on oltava! Toinen sija jäi harmittavan lähelle, mutta loppuosuuksilla homma on niin pienestä kiinni. Voittoon olisi vaadittu täydellisyyttä jokaiselta kaverilta. Jälkeenpäin jäi vähän ihmetyttämään hajontojen ajallisesti suuret erot. Oma osuuteni oli hajotettu osuuden 3 kanssa. 3 osuudella meidän mies juoksi kaikkein lyhyimmän ja meikäläinen juoksi kaikkein pisimmän (yli 400m pidempi kuin lyhyin). Todella iso ero hajonnassa ajetellen sitä, että pitkäyö on erittäin ratkaiseva osuus viestin kannalta. Omalla osuudellani KOK ja SNO karkasi vajaa 2min lyhyemmän hajonnan turvin. pelkkä lopun hajonta oli yli minuutin nopeampi. Sinne se KOK sit karkasikin ja kiinni ei enää otettu. Meinasin tässä käydä läpi koko oman osuuteni väli väliltä. Katsotaan löytyykö sieltä yhtään virhettä;)

K-48
Kartan saatuani käteen oli vauhti laitettava fortissimoon, jotta pysyis edellämenevän perässä. Koko K-viitoitus oli aikamoinen shokki kropalle, sen verran joutu patsastelemaan puomin läheisyydessä, että paras lämpö oli kadonnut. Maastoon siirryttäessä vauhti hiljeni heti ja sain suunnistuksen hyvin käyntiin. Huokasin jo heti K-pisteen ohittaessa et onneks on helppo ykkönen ja olikin, erittäin.


48-113
Ykkösen jälkeen heti tielle ja vauhti taas fortissimoon. Ei tuntunu hyvältä mut mukana pysyi kyllä. Väli meni suunnitelman mukaisesti isolta ajouralta vaan suunnalla kohti rastia ja katsoi, että ohittaa laakeaa mäkeä vasemmalta puolelta. Kiviaidan jälkeen kuviorajan kulma haltuun ja loppu suunnalla.


113-112
Tää oli ehdottomasti osuuden jännittävin väli. Osa letkasta säntäsi heti oikealle, yksi mies lähti vasemmalle polkukiertoon. Ajattelin, että vaalean vihreä ei ole liian pahaa juosta ja sitä ympäröi sopivasti kiviaidat, joten suunnalla keltaisen kulmasta kohti toista kiviaitaa ja sitä pitkin rastille. Tiheikkö oli kuitenkin sen verran huonoa, että ajatukset kiiri pääkoppaan et pitikö lähtee sooloilee. Tiheiköstä pois pästyäni näin kaikki samat joukkueet, leimasin ehkä 7sek ekan perään.


112-101
Tällä välillä juostiin letkan pienet erot kiinni ja näin ekan kerran myös KR:n Asikaisen. Tiedossa oli et samaa latua mies tulee menemään, joten on ainakin hyvä pitää silmällä. Lyhyt hajonta meni 102-73-101, joten osa letkasta poikkesi välissä ottamaan yhden lipun. Rastilla 101 leimasin ensimmäisenä.


101-132
Lyhyt väli, ei mitää ihmeitä. Oli sitä Rontin mainitsemaa selkeää. Leimasin vielä tällä rastilla ensimmäisenä.


132-133-130
Välit ei pitäny sisällään mitään ihmeellistä. Södikan äijäl oli vissii kulkupäivä kun säntäili välil letkan keulille mut siihen se säntäily jäi ku keulaan pääs. Tässä oli mielenkiintoinen hajonta, Linnen ja Lidingön äijil oli 132-134-105. Elikkäs meillä oli tähän väliin rasti enemmän vähän pitemmän kaavan mukaan.


130-105-106-107
Tätä väliä olimme katselleet jo päivällä kun naiset juoksivat sitä ja naiset tais mun mielestä vetää välin jopa vasemmalta kiertäen, liekö suo sitten näyttänyt epämielyttävältä, mutta meitin letka säntäs siitä läpi. Suo oli hyvää juosta ja varmisteli vaan että vetää suunnan kanssa ja mielummin korjailee vasemmalle isoon ojaan tukeutuen. Taidettiin Asikaisen kanssa vaihtaa jopa muutama sana tällä välillä, mutta koodeista ei joo tarvinu jutella mitään. TV-rastille letka saapui 30sek Lidingön peräs mut Linnen äijä oli ryssiny lyhyemmän hajonnan ja tuli samaan aikaan meidän kanssa.


107-55
viimeinen väli, jossa oli näköyhteys Kristiansandiin ja södikkaan. Suunnalla vetelin ja odottelin kiviaitaa ja vinoviivotettua aluetta. Siitä iso kumpare haltuun ennen tiheikköön sukeltamista. Tiheiköstä ulos ja suunnalla pienen aukean reunasta rastille. Södikka ja KOK oli ennen tiheikköä suunnannut hieman oikealle omalle hajonnalleen. Koirilla olikin todella ruma sisärata 143-147-53, yli minuutin nopeampi. Tämmöset hajonnat pitäis vetää ristiin.


55-144-53
Rastilta ajouralle, josta ennen mutkaa tiheikköön ja rastille. Seuraavan välin räpelsin kartan kanssa kun ei meinanu muistaa koodeja yhtä enempää ei sitten millään. Väli oli jälleen kerran simppeliä sorttia. Rinteen ja suon reunaa rastille.


53-126
Letka hajosi hieman levälleen tällä välillä. Itse pitelin kiviaitaa näkyvissä oikealla ja kumpareen nähtyäni suuntasin tiheikön reunaan. sieltähän se sit tuli vastaan.


126-145
Ylämäkeen lyötiin ihan hyvin. Ainakin kunnon hapot tuli kylään.


145-127-200-M
loput oli nähty naisten viestis jo ja urat oli valmiina. Säästyin krampeiltakin.





Perusvarma juoksu mitään liikoja yrittämättä. Jälkeenpäin aina miettii et olinko kuitenkin liian ujo, mutta en ainakaan ruvennu ryssimään ja eiköhän se o viestisuunnistuksessa toimiva taktiikka tuossa vaiheessa viestiä.

Joillakin on näitä usempi ja vielä paremmista sijoista, mutta tämä on meikäläisen ensimmäinen ja olen HELVETIN ylpeä siitä!